Hilja Valtonen: Hätävara

”Minä vihaan Jali Kinnusta! Vihaan, vihaan, vihaan! Senkin Kinnu! Senkin roisto, nousukas, moukka, ylpeä kukko, typerä narri ja haiseva tatti! Niin juuri! Aamen!” Vappu Kankare, sanavalmis punapää, on kirjan kertojaääni ja sankaritar. Vaikka kuusitoistavuotias Vappu ei juuri koulutoveriaan arvosta, ihailee komeaa ja etevää Jalia koko koulu. Vappu ja Jali käyvät keskenään lukuisia kiivaita keskusteluja, mutta vähitellen heidän välilleen muodostuu jonkinlainen toveruus. Jali pyytää Vapun daamikseen ylioppilaitten tanssiaisiin. Koulu loppuu ja tiet eroavat. Vaatimattomista oloista lähtöisin oleva Jali on päättänyt pyrkiä elämässään ylöspäin.

Viisi vuotta myöhemmin pankkineitinä työskentelevä Vappu kohtaa metsänhoitajaksi valmistuneen Jalin uudelleen tämän astellessa sisään Vapun työpaikalle. Jali havittelee näyttäviä naimakauppoja ja Vappu jopa lupautuu auttamaan häntä. Rikas vaimo olisi Jalille hyvä porras matkalla ylöspäin. Vappu ja Jali päätyvät viettämään runsaasti aikaa yhdessä – välit lämpenevät, vaikka ylimielinen Jali herättääkin Vapussa ristiriitaisia tunteita. He menevät naimisiin.

Aikaa on kulunut kymmenen vuotta. Vappu ja Jali ovat naimisissa ja perheeseen kuuluu myös kolme poikaa. Jali on usein työmatkoilla ja Vapun aika kuluu perheestä huolehtien. Avioliittoa on kuitenkin alkanut varjostaa molempien kyvyttömyys kommunikoida toistensa kanssa, mikä johtaa väärinymmärryksiin ja uskottomuusepäilyihin. Puolisoiden alkaessa vieraantua toisistaan Vappu tuntee itsensä hätävaraksi rikkaita naimakauppoja aikoinaan havitelleelle Jalille. Vappu päättää järjestää uutta sisältöä omaan elämäänsä.

”Painosten herrattareksi” kutsuttu Hilja Valtonen oli 1920- ja 1930-lukujen suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Kolmisenkymmentä teosta julkaisseen kirjailijan tarinoiden sankarittaret ovat sisukkaita, sanavalmiita ja itsenäisiä nuoria naisia.  Kuten on myös 1938 julkaistun Hätävaran Vappu Kankare. Viihdekirjallisuutta edustava Hätävara on kepeän hauska nokkeline sanakäänteineen. Se houkuttaa lukemaan myös Valtosen muuta tuotantoa. Loistavasti omaa aikaansa kuvaava teos tarjoaa lukijalle paitsi viihdyttävän juonen myös sen taustana hienon yksityiskohtaisen kuvauksen kaksikymmentä ja kolmekymmentä lukujen Suomesta.